Lappeenrannan Villimies

Teksti: Jukka Luoto

Lappeenrannan kaupungin heraldinen tunnuskuvio Villimies-hahmo näkyy monin tavoin kaupunkikuvassa ja Villimies on myös suosittu nimi erilaisille tuotteille ja Lappeenrannan matkamuistoille. Ei siis voi välttyä ajatukselta, että asuu Villimiehen kaupungissa.

Mutta kuka on tämä kaupunkivaakunan pitkätukkainen ja -partainen, otsan ja vyötäisten ympäri kiedottuun lehväköynnökseen sonnustautunut nuijaa kädessään pitävä Villimies? Kysymys on varsin monisäikeinen ja edellyttää laajempaa tarkastelua.

Asia on historiallisesti sikäli selvä, että kaupungin perustamisasiakirjassa – privilegiossa vuodelta 1652 – kaupungin sinettikuvioksi määrätään rannalla seisova Villimies ja jo seuraavasta vuodesta lähtien kaupungista on käytetty nimeä Villmanstrand – Villimiehenranta.

Ensimmäinen säilynyt sinetti on vuodelta 1656 ja siinä näkyy tämä lehviin pukeutunut mies pitelemässä nuijaansa juuri niin kuin se ymmärretään vielä tänä päivänä: hän pitelee nuijaansa oikeassa kädessään nuijan pää maakamaraa vasten tuettuna.

Nuijamaan nimi käytössä jo ennen Villimiestä

Toinen tunnettu heraldinen (vaakunatieteeseen liittyvä) villimies on Lapin vaakunassa, mutta hän kantaa nuijaansa hartioillaan. Lapin villimies esiintyy ensimmäisen kerran loistorahassa vuodelta 1606. Jo näiden kuvioiden samanaikainen ilmaantuminen osoittaa, että ne ovat peräisin Ruotsin 1600-luvun hallituspiireistä ja että niiden käyttö johtuu Lapin kreivikunnan ja Lappeenrannan (Lapwestrandh) nimistä.

Tätä kuvaa hämmentää jossain määrin naapuripitäjän Nuijamaan nimi. Sen voisi hyvinkin ajatella olevan viipurilaisten antama pilkkanimi Lappeenrannan suunnalla asuville kylänmiehille. Muodossa Nuiama tämä nimi tunnetaan vuoden 1618 hopeaveroluettelossa, mutta nimi on vanhempi, sillä se esiintyy veroluetteloissa jo vuonna 1559. Ilmeisesti Nuijamaan nuijalla ei ole mitään tekemistä Lappeenrannan Villimiehen nuijan kanssa.

Lappeenranta osa Lappia?

Villimiehen käyttö Lappeenrannan heraldisena kuviona johtuu siis siitä, että tämä Saimaan eteläranta on mielletty ainakin Ruotsin hallitsijapiireissä Lapiksi.

Akateemikko Kustaa Vilkuna on pohtinut muun muassa tätä villimiehen ongelmaa ja tarkastellut siinä yhteydessä myös Lappi-käsitteen esiintymistä varhaisissa lähteissä.

Hänen mukaansa jo vuoden 1427 tienoilla valmistetussa Claudius Clavuksen Pohjoismaisessa kartassa on kaksi Lappia: findhlappi ja wildhlappelandi sekä niiden yhteydessä Carelorum infidelium regio (uskottomien karjalaisten alue).

Paikannus ei ole kuitenkaan helppo. Se käy kuitenkin ilmi novgorodilaisen Ilja-munkin Karjalan matkasta 1530-luvulla. Matkakuvauksen mukaan Villi Lappi sijoittui jonnekin Porajärven ja Repolan tienoille.

Lappi käsite liittyy kuitenkin myös Lappeenrannan alueeseen, sillä italialaisen Gastraldin Venäjän kartassa vuodelta 1561 Viipurin pohjoispuolella on alue Lapponi ja siellä kaupunki Laponesa; Lappeenranta Lapin pääkaupunkina!

Se mistä tuo Lappeenrannan Lappia tarkoittava nimi johtuu, voidaan tosiasiassa esittää vain arveluja. Kihlakunnan nimenä Lappee esiintyy jo vuonna 1415 eli keskiajalla. Sillä oli tuolloin jonkinlainen maakunnan status, koska se rinnastettiin Savoon ja Hämeeseen.

Lappaveden ranta tarkoittanee Pien-Saimaata

Lappeen varhainen kirjoitusmuoto on Lappwesstrand ja tämä myöhäisiin aikoihin säilynyt muoto kertoo siitä, että nimi tuleekin tulkita Lappaveden ranta eli kyseessä onkin itse asiassa alun perin vesistönimi. Onkin ajateltu, että se tarkoittaisi Pien-Saimaata. Kyseessä olisi vesistön pohjukka, joka ei enää johda mihinkään. Lap-lop-sanalla saatetaan nimittäin tarkoittaa muun muassa sitä suuontelon osaa, joka jää posken ja hampaiden väliin, josta ei siis ole mitään tietä ulos.

Suomen kartta on täynnä Lappi-nimiä Ahvenanmaan Lappo-sanasta lähtien. Niitä ei voida yhdistää useinkaan lappalaisiin-saamelaisiin. Usein ne on yhdenmukaisesti edellisen kanssa tulkittu asutuksen ääripisteiksi, kyliksi tai muiksi sellaisiksi.

Voidaan tietenkin ajatella myös niin, että Pien-Saimaa on mielletty lappalaisten vedeksi. Lähinnä arkeologis-antropologinen kysymys on se, onko löydettävissä täältä Lappeen kihlakunnan alueelta kaksi eri asutuskerrostumaa: alunperäinen lappalainen ja jostain tänne muuttanut suomalainen.

Villimies

Lappeenrannan Villimies tarkoittaa siis lappalaista riippumatta siitä onko mitään historiallista perustetta yhdistää tämä kaupunki saamelaisiin.

Hahmo ei ole heraldiikassa mitenkään outo. Moni Ratsuväkimuseossa käynyt on huomannut, että Mannerheim-suvun vaakunakilpeä pitää pystyssä kaksi villimiestä. Mannerheim-suvun kartano on Askaisten Louhisaari – Villnäs. Voisi siis ajatella, että villimiehet olisivat tulleet vaakunaan tämän paikannimen vuoksi. Näin ei ole asian laita, sillä heraldikot huomauttavat, että muun muassa Askaisten kirkossa on erään muun suvun vaakunassa myös villimies ilman että suvulla olisi mitään tekemistä Lapin tai Louhisaaren – Villnäsin kanssa.

Kustaa Vilkuna onkin seurannut tämän heraldisen villimiehen vaiheita pitkin Keski-Eurooppaa. Villimies esiintyy vaakunakuviona usein vuoristoseuduilla ja erityisesti Hartz-vuoristossa. Täälläkään se ei ole kotoperäinen, sillä sen alkuperä on antiikissa, sillä siellä tunnetaan muinaisitalialainen villimies Silvanus ja kreikkalainen Pan.

Latinassa villimiehestä käytettiin nimitystä homines silvestres eli sananmukaisesti metsäihmiset, mutta merkitys muuttui täällä tarkoittamaan villiä, villinä elävää, karkeata, sivistymätöntä.

Meidän ongelmamme kannalta mielenkiintoista on todeta, että Täljen herrainpäivillä 1328 lappalaiset määriteltiin sanoilla: homines siluestres et vagos, vulgariter dictos Lappa (kierteleviä villi-ihmisiä, kansankielellä lappalaisia). Jo tämä määritelmä yhdistää Etelä-Euroopan villimiehen, Silvanuksen, lappalaisiin.

Lappeenrannan Villimies luotiin Ruotsin hallintopiireissä

Lappeenrannan Villimiehen on luonut joka tapauksessa joku Ruotsin hallintoherra, joka on tuntenut siinä määrin Suomen kieltä ja oloja, että on osannut yhdistää Lapwestrandh-nimen Lappiin ja lappalaisiin. On hyvin luultavaa, että hän on ollut Pietari Brahe.

Kyseessä on antiikista periytyvä metsäläis-hahmo, joka on yleinen vaakunakuvio eri puolilla Eurooppaa. Ruotsissa tällaisiksi metsäläisiksi on mielletty ennen muuta lappalaiset, minkä vuoksi tämä villimies esiintyy Lapin vaakunassa.
Lappee-nimi on yhdistetty myös lappalaisiin ja siksi tuo villimies on juurtunut myös Lappeenrannan vaakunakuvioksi. Kysymys on kuitenkin monisäikeisempi.

Villimiestä pidettiin sankarina

Suuri englantilainen turistikohde on Lounais-Englannissa oleva Cerne Abbey; useita kymmeniä metrejä laaja alaston villimieshahmo nuijineen, joka on kaivertamalla tehty kalkkikivikallioon. Sen ikä ei ole selvillä, mutta on epäilty, että tämän hahmon esikuvana olisivat roomalaisissa rahoissa esiintyvät Herakles-hahmot. Siis myös antiikin piiristä tuleva villimies-teema.

Ruotsissakaan tilanne ei ole niin yksiselitteinen kuin edellä esitetyn perusteella voisi kuvitella.

Jo Ruotsin valtakunnanvaakunaa tukee vuonna 1541 villimies ja villinainen. Ruotsin ensimmäisen runoilijan Georg Stiernhielmin tunnetuin runo on Herkules. Hänen poikansa G.C. Stiernhielm on kuvittanut runon vuonna 1658. Siinä nuijalla varustettu villimies on kuvattu yhdessä kolmen jumalattaren seurassa. He ovat Hyve, Himo ja Juopumus. Taivaalta tilannetta seuraa Amor.

Nämä ruotsalaiset villimiehet eivät rajoitu tähän, sillä lentolehtisessä: ”Ruotsalainen Herkules, joka on autuaitten lohtu ja ilo” Kustaa II Adolf kuvataan villimieheksi, joka pitää hartioillaan nuijan lisäksi leijonaa. Lehväköynnöstä hänellä ei ole kuten ei paljon tukkaakaan ja lanteita kiertää edestä solmittu kankaankappale.

Villimies ymmärrettiin siis pikemminkin sankariksi kuin surkuteltavaksi metsäläiseksi. Teema oli joka tapauksessa hyvin populääri Ruotsissa Lappeenrannan vaakunan vahvistamisen aikoihin.